Bobille omistajan miellyttäinen (bordercollieiden tapaan) on tärkeää. Yhteinen tekeminen on kivaa, kun koira jaksaa monta toistoa. Treeneissä se tekee täysillä ja keskittyy hyvin. Muihin koiriin Bobi on aina suhtautunut leikkiasenteella. Kuitenkin provosoituna Bobi kyllä puolustautuu, mutta ei itse koskaan haasta riitaa. Myös ihmiset ovat lähellä Bobin sydäntä. Bobilta löytyy taistelutahota, jota käytän paljon hyödyksi treeneissä. Näinpä siis patukat, narupallot, tennispallot ja rätit ovat aina treenirepussa! Myös namit ovat hyvä motivointi keino ja niitä käytän yleensä kun pitää olla tarkkana jossain jutussa tai viilataan pilkkua, eli esim. seuruun pään asentoa tms. Käytän myös naksutinta.
Bobi menee rohkeasti asioita kohti ja on uskalias ja melko itsevarma. Luonne on hieman ohjaajapehmeä, eli kisoissa helposti paineistuu jos minä jännitän tai hermostun. Mielestäni kuitenkin iän myötä Bobista on kehittynyt aina kestävämpi ja kestävämpi ja kestää nykyisin treeneissä jo kieltoa ja voin jo helposti kertoa kun menee väärin, eikä vire laske siitä.
Taloa Bobi vartioi takapihalla, saattaa välillä haukkua ohikulkijoille, vaikkei sitä lenkillä teekkään. Se pyytää usein ulos, kun sillä on tylsää, ja saattaa istua puolikin tuntia pihalla.
Ulkonäöltään Bobi on tyypillinen borstu. Molemmat korvat ovat puolipystyt ja piirto on selkeä silmien välissä. Noin 4,5kk vanhana, Bobin toinen korva nousi pystyyn mutta laskeutui takaisin puolipystyksi. Turrki on suora ja pysynyt aina hyvälaatuisena.
Treenaan Bobin kanssa lähes joka päivä. Bobi tarvitsee jokapäiväistä aktiviteettiä, ja on valmis aina töihin. Päälajinamme on varmaankin toko ja agilitya treenaamme Helsingin agility urheilijoissa. Tokossa Bobi on innokas, nopea ja suht hyvä keskittymään. Uusissa paikoissa menee aina aikansa, mutta kun on hetken tutustunut niin ei välitä enää missä on. Agilityssa olisimme muutamaa pientä hiontaa vaille kisavalmiita. Pareissa mölleissä olemme jo starttailleet harjoituksen vuoksi. Näyttelyissä olemme pyörähtäneet pari kertaa, ja siellä tulemme käymään vielä jatkossakin, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän lajeista jossa koira saa käyttää aistejaan ja toimia ihmisen kanssa. Pk-jäljen treenaamisen aloitin vuonna 09 keväällä ja teimme sitä säännöllisen epäsäännöllisesti syksyyn asti kunnes tuli kovat pakkaset ja lunta. Jatkamme treenaamista luultavasti vain omaksi iloksemme tänäkin vuonna enkä ole asettanut siihen sen kiireellisempiä kisatavotteita. Bobille on hyväksi käyttää nenäänsä ja siitä se kyllä tykkääkin.
Miten Bobi tuli meille?
Olin pienestä pitäen tykännyt paljon koirista. Taluttelin naapureiden koiria ja hoidin ahkerasti ystäviemme Wilma-mäyräkoiraa. Muutama kuukausi ennen Bobin syntymää, aloin taluttelemaan joka ilta lähellämme asuvaa Dina-kultaistanoutajaa. Joka ilta kävin sen kanssa ulkona. Vuoden 2007 lopussa saimme tiedon, että pentue josta olimme kiinnostuneita, oli syntynyt. Parin viikon päästä, kävimme katsomassa pentuja. Siinä sitten sydämeni suli Bobille, pennuista suurimmalle mutta suloisimmalle. Bobi oli se pentu, joka jaksoi leikkiä ja touhuta pisinpään, ja jolla oli aina oma show menossa. ;) Parin katsomisreissun jälkeen, mukaamme lähti pieni 8-viikkoinen bortsuvaavi. Ja parempaa valintaa en olisi ikinä voinut tehdä!<3
♦ Virallinen nimi: Oakmeadow Big Bluff
Ulkonäöltään Bobi on tyypillinen borstu. Molemmat korvat ovat puolipystyt ja piirto on selkeä silmien välissä. Noin 4,5kk vanhana, Bobin toinen korva nousi pystyyn mutta laskeutui takaisin puolipystyksi. Turrki on suora ja pysynyt aina hyvälaatuisena. 